Kutina?!
Eläin raapii itseään? Nuolee? Hankaa ja kieriskelee ja ravistaa itseään? Karvattomia alueita? Ihovaurioalueita? Punoitusta, haavoja?
Nämä oireet voivat kieliä yleisestä oireesta, kutinasta. Kutina ei ole sairaus, se on merkki allaolevasta ongelmasta.
Koiran kutina voi olla omistajan hermoa raastavaa minuuttien ja tuntien rapsutusta ja yöllistä lutkutusta, johon omistaja hakee apua jo ainoastaan saadakseen itse nukuttua.
Kissan kutina ei ole yhtä selkeä, sillä kissat nuolevat ja raapivat itseään usein piilossa ja huomaamme vain joko haavoja tai katkenneita karvoja/ karvattomia alueita. Me kaikki tiedetään kuinka ikävää on jonkun sellaisen alueen kutina, johon me emme yllä itse raapimaan. Iho on meidän suurin elin ja sen hyvinvointi on tärkeä koko elimistön hyvinvoinnin turvaamiseksi, siksi kutinan syy on aina hyvä selvittää.
Mistä eläimen kutina voi johtua?
Kutinalle voi olla useita syitä ja niiden selvittäminen voi vaatia aikaa ja kärsivällisyyttä. Syyt eivät koskaan ole yksiselitteisiä ja niillä voi olla monta samanaikaista osatekijää. Karkeasti kutinan aiheuttajat voidaan jakaa loisiin, tulehduksiin, allergisiin sairauksiin ja muihin syihin.
Loiset:
Eläinten iholla voi olla monenlaisia loisia joista yleisimmät ovat syyhypunkki, täit, korvapunkit, hilsepunkit ja sikaripunkit. Täit iholta huomaa melko selkeänä mustana pisteenä mutta muiden tunnistamiseen tarvitaan eläinlääkäri ja mikroskooppi. Usein loiset aiheuttavat iholla toissijaisen tulehduksen, joka lisää kutinaa entisestään.
Tulehdukset:
Tulehduksia aiheuttavat iholla sekä hiivat että bakteerit, toisinaan myös sienet. Kutinaa aiheuttavat bakteerit ovat yleensä osa ihon omaa mikroflooraa, joiden määrä on lisääntynyt tasapainon järkyttyä. Lisäksi iholla elää ns. opportunistisiä hiivoja, jotka kuuluvat iholle mutta oikeanlaisten olosuhteiden saavuttua aiheuttavat lisääntyessään oireita. Bakteeri- ja hiivatulehdukset aiheuttavat useimmiten samanlaista ihopunoitusta, eikä niitä voi erottaa ilman mikroskooppia. Lisäksi tulehtuneella iholla voi olla näppylöitä ja märkäisiä alueita. Myös korvatulehdus on vain yksi oire iho-ongelmasta, se ei oikeastaan ole sairaus itsessään. Iholla voi pahimmillaan olla myös moniresistentti bakteerikanta. Paljon antibioottikuureja syöneet koirat ovat alttiimpia antibioottiresistenssin kannan kehittymiselle.
Allergiat ja atopia:
Lisäksi kutinaoireita aiheuttavat allergiat ja atopiat. Allergioita voi olla mm. ruoka-aineyliherkkyys, lääkeaineallergia, kontaktiallergia sekä atopia eli allerginen reaktio ympäristöallergeeneille kuten siitepölyt, kodin pölypunkki, kuivamuonien varastopunkit jne. Atooppinen kutina voi olla kausiluontoista tai jatkuvaa. Allergioille sekä atopialle on perinnöllinen alttius. Allergisen ja etenkin atooppisen koiran iho ei toimi normaalin suojamuurin tavoin, vaan se reagoi poikkeavasti normaalille ympäristölle. Siksi se on myös herkempi, ei kestä mm. kosteutta ja kuivuu helposti.
Muut syyt:
Joskus toissijaista kutinaa aiheuttavat myös muut sairaudet, esim. kilpirauhassairaus, Cushingin tauti ja kaikki mahdolliset erikoisemmat ihosairaudet, joiden diagnoosi vaatii lähes aina koepalan.
Diagnostiikka
Diagnoosiin pääsy tapahtuu poissulkemalla todennäköisiä syitä. Eläinlääkäri ottaa yleensä iholta solunäytteitä ja tarvittaessa myös raape- ja karvanäytteitä. Ruoka-aineyliherkkyyttä epäiltäessä aloitetaan yleensä erikoisruokavalio, jossa pyritään valitsemaan täysin uudet raaka-aineet, koska silloin todennäköisyys allergiselle reaktiolle on pienimmillään. Joskus voidaan tarvita myös allergiatestejä tai koepalaa. Diagnoosiin pääseminen vaatii yleensä kärsivällisyyttä ja valitettavasti myös useampia kontrollikäyntejä eläinlääkärissä.
Eläimen kutinan hoito
Kutinaan on olemassa oireenmukainen hoito, joka hillitsee kutinaa. Tärkein ja pitkällä tähtäimellä parhaiten onnistuvin hoito on alkuperäisen syyn selvittäminen ja hoitaminen. Kutinan ja ihon punoituksen hoito EI ole antibiootti, ellei syy ole ihon syvä bakteeritulehdus, josta on otettu viljely ja todettu aiheuttajabakteeri sekä antibioottiherkkyys. Lisäksi annetaan loishäätö tarvittaessa. Ennen kaikkea kutinaa hillitsee kuitenkin parhaiten paikallishoito. Ihon aktiivinen ja säännöllinen puhdistus ja shampoopesut sopivalla pesuaineella, kosteutus tarvittaessa, rasvahappolisät iholle tai suun kautta sekä tulehduksissa paikallispuhdistus antiseptisellä ja lisävaurioiden esto suojaamalla tai kaulurilla, jotta haavainen iho pääsee paranemaan. Tärkein hoito ei ole eläinlääkärin antama lääke, vaan omistajan tekemä kotihoito. Omistaja on avainasemassa kutisevan ihopotilaan hoidossa!
Mikäli eläimesi kutisee, sillä on toistuvia iho-ongelmia tai krooninen ihotulehdus, ota yhteys eläinlääkäriin! Näin saadaan eläimesi ja sinunkin elämänlaatua parannettua jatkuvaa syyhyämistä hillitsemällä! Parasta kutisevalle eläimelle on löytää ihoon perehtynyt ja aiheesta intohimoinen eläinlääkäri, joka jaksaa puhua, selvittää ja pitää hyvää seurantaa potilaasta. Ymmärrän aina kutisevan eläimen omistajan tuskan, sillä olen itsekin läpikäynyt tämän tien omien eläinteni kanssa. Koitan tukea omistajaa tässä joskus pitkässäkin projektissa parhaani mukaan, jotta hoitomotivaatio pysyisi.