Eläimen eläinlääkäripelko

Eläinlääkäripelko? Jännittääkö eläin eläinlääkärissä? Mikä on eläinlääkäripelko ja mitä sille voi tehdä?

Pelko on tunnereaktio uhkaavaan tilanteeseen. Sen tarkoitus on varoittaa vaarasta. Paino sanalla tunnereaktio, eli pelolle ei välttämättä aina löydy järkisyytä.
Pelko on hyvin yksilöllinen ja monimuotoinen, jokaisella eläimellä se on omanlaisensa tasoinen ja monisyinen tunne. Se voi olla yleinen epävarmuus vierasta ihmistä kohtaan tai syntyä eläimen aiemmasta epämiellyttäväksi kokemasta tilanteesta. Se voi liittyä käynnillä esiintyviin ihmisen ja eläimen välisiin jännitteisiin, eli ns. ”henkilökemiöihin”, eläimen turhan rajuun kohteluun tai painostavaan käsittelyyn. Se voi liittyä käyntiä edeltävän matkustamisen aiheuttamaan pelkoon tai pahoinvointiin. Eläinlääkärin vastaanotolla voi myös olla ”outoja” tai voimakkaita, vieraita hajuja ja lisäksi eläimet haistavat myös muiden aiemmin tilassa olleiden eläinten pelkoferomoneja.
Erilaiset eläinlääkäripelot ovat todella yleisiä ja niihin kannattaa aina suhtautua tilanteen vaatimalla vakavuudella, sillä niillä on taipumus pahentua ajan, iän ja huonojen kokemusten myötä.
Joskus eläimen pelko on selkeästi tunnistettava, joskus eläin antaa vain pieniä mikroeleitä, tai käyttäytyy jopa nurinkurisen riehakkaasti.

Yleisemmin tunnistettuja kissan ja koiran pelkoon viittaavia käyttäytymismalleja ovat:

– Pakeneminen – eläin väistää, pyrkii poispäin tai pakenee. Tämä on myös haluttomuus pysyä poissa jännittävän asian/ henkilön läheltä.
– Jäätyminen – Pysähtelyä, istahtelua, matalaksi käymistä, hidasta liikkumista tai jähmettymistä. Lihakset ovat jäykkänä ja ilme jännittynyt. Voidaan toisinaan erehtyä luulemaan rennoksi mielentilaksi.
– Hyökkääminen – Hyökkäys on paras puolustus. Eläin hyökkää kohti pelottavaa. Koira voi haukkua, murista, yrittää purra tai valehyökätä. Kissat sähisee ja sylkee, voivat hyppiä päin.
– Levottomuus – Sählääminen, hihnassa vetäminen, ns. poukkoilu, ääntely, läähättäminen, keskittymisvaikeudet. Sisältää myös usein rapsuttelua, vinkumista, maiskuttelua. Myös hännän jahtausta ja tassujen puremista.
– Mielistely – Flirttaus. Hyvin vaikea tunnistaa pelkokäytökseksi. Esiintyy etenkin ylisosiaalisilla eläimillä kuten noutajat. Eläin hakeutuu häntä heiluen jännittävän henkilön luokse, voi hyppiä päin tai hangata itseään kohdetta vasten. Voi olla korostuneen ystävällinen ja mielistelevä esim. riitatilanteessa tai omistajan toruessa eläintään sekä koirien välisissä jännitteissä. Voi pyrkiä myös nuolemaan kasvoja tai toisen koiran huulia.
Pienemmät epävarmuuseleet ovat mm. nopeutunut hengitys ja läähätys, kuolaaminen, lipominen, maiskuttelu, kiristyneet kasvojen ja huulten lihakset, kireät suunpielet, laajentuneet pupillit ja ns. whale-eye/ valaan katse eli korostuneesti näkyvä silmänvalkuainen, vapinat ja tärinät, hännän matala ja jäykkä asento, korvien matala ja taaksepäin suuntautunut asento, sivusilmällä pälyily ja poispäin katsominen, poispäin nojautuminen.

Pelon hallinta?

Pelon hallintakeinot ovat yhtä yksilölliset ja monimuotoiset, kuin pelkoa kokevan eläimen tunnekirjo. Karkeasti pelkoa voidaan eläinlääkärissä hallita hyvällä eläimenlukutaidolla, turvallisilla käsittelytavoilla, koulutuksella ja lääkkeillä. Pelkoa voidaan ilmiselvän eli hyvien kokemusten ja lääkkeiden lisäksi hallita myös koulutuksen antamilla apukäytöksillä.
Pelkopotilaan yksi tärkein pelkoa hillitsevä asia on positiivisten kokemusten lisäksi tilanteen ja rauhallisen käsittelyn ennakoitavuus, eli eläimen ymmärrys siitä, mitä tapahtuu seuraavaksi.

Pelkopotilaan koulutuskäynti

Ennalta suunnitellulla pelkopotilaan koulutuskäynnillä potilas saa tutustua eläinlääkärin vastaanottotilaan omaehtoisesti, sille suunnitellaan yksilöllinen kirjallinen koulutussuunnitelma erilaisista omaehtoisista käsittelytavoista, esim. positiiviseksi rakennettu kuonokoppa, kohdealustat, leukatarget (ns. head rest), käsittelyä ennakoivat sanalliset vihjeet, siedätys kiinnipitoon ja koskemiseen.
Ole rohkeasti eläimesi edunvalvoja. Kieltäydy painiotteluista ja kohtuuttomasta pakottamisesta myös eläinlääkärissä. Kaikkea ei tietenkään eläinlääkärissäkään voi tai ehdi tehdä omaehtoisesti, eli jos pelko on suuri ja ennakointi + koulutus eivät vielä ole tuottaneet tulosta, valitse pakon ja painin sijasta rauhoituspistos, jottei eläimen tarvitse pelätä.
Pelkoa on aina helpompi ennakoida kuin hoitaa.

Lemmikin ylipaino

Haastatteluni on Marraskuussa 2020 julkaistu Seura.fi -palveluun. Keskustelimme valitettavan yleisestä ja eläinlääkärin arjessa usein näkyvästä aiheesta – Koiran ylipaino ja laihduttaminen.

Lemmikkien ylipaino on lisääntynyt samaan aikaan kun elintasomme on noussut. Tutkimusten mukaan jopa 40 prosenttia lemmikeistä on ylipainoisia. Ylipaino aiheuttaa koiralle vakavia sairauksia aivan kuten ihmisillekin. Eläinlääkäri Renate Jäätes kertoo, miksi ja miten koiran ylipaino kannattaa laihduttaa.

Mistä tietää, milloin koira on ylipainoinen?

Normaalipainoisella koiralla kylkiluut eivät näy mutta tuntuvat kevyesti painamalla. Tämä pätee suurimpaan osaan koiraroduista, mutta esimerkiksi vinttikoiratyyppisiin hoikkarakenteisiin, lihaksikkaisiin juoksijakoiriin tämä ei aina päde.

Sen sijaan ylipainoisen koiran kylkiluut eivät enää tunnu kevyesti kosketeltaessa. Kun eläintä katsoo ylhäältäpäin, ideaalipainoisen koiran vyötärön tulisi olla kapeampi kuin rinnan, ja sivulta katsoessa vatsalinjan olisi noustava.

Eläinlääkärit hyödyntävät kuntoindeksiä ja siihen liittyvää asteikkoa, jonka keskivälillä on ideaalipainoinen eläin.

Mitä haittaa koiran ylipaino aiheuttaa?

Koiran ylipaino on terveydelle ihan yhtä vaarallista kuin ihmisen, mutta tämä on valitettavasti vähemmän tiedostettu, koska lemmikin pieni pyöreys koetaan söpöksi.
Ylipaino altistaa lemmikin monelle eri sairaudelle kuten sokeritaudille, nivelrikolle, ristisiderepeämille ja välilevytyrille. Se kuormittaa sydäntä ja hengitysteitä ja voi etenkin pienillä seurakoirilla johtaa trakeakollapsiin eli henkitorven painaumaan.

Ylipainoinen koira on usein kömpelö, jäykkä eikä jaksa liikkua ja hypätä lajinomaisesti. Myös ihan normaali kanssakäyminen vähenee ja eläin nukkuu enemmän.

Jonkin verran koirilla näkee myös ylipainosta johtuvia valeanturoita. Liika paino kuormittaa tassuja ja antura leviää painon alla, jolloin varpaiden välinen iho voi tulehtua herkemmin tai jopa kroonisesti. Valeanturat eivät korjaannu laihtuessakaan, mutta vaivan kanssa pystyy elämään huolehtimalla tassuhygieniasta ja anturoiden pehmittämisestä.

Mistä koiran ylipaino johtuu?

Eläinlääkärin on hyvä ensin poissulkea ylipainoisen koiran yleisimmät perussairaudet, kuten kilpirauhasen vajaatoiminta tai Cushingin tauti, eli lisämunuaisen kuorikerroksen liikatoiminta.

Kuitenkin useimmissa tapauksissa ylipaino johtuu lemmikin ruokkijasta. Karkeasti sanoen koiralle annetaan liian paljon ruokaa ja liian vähän liikuntaa. Omistajat eivät aina tunnista ruokamääriä, jota eläin kuluttaa. Kotikoira, joka nukkuu päivät ja liikkuu pääosin hihnassa, kuluttaa yllättävän vähän.

Lemmikin ruoka voi myös olla liian rasvaista tai liian hiilihydraattipitoista. Koira on sekasyöjä, joka tarvitsee jonkin verran hiilihydraatteja, mutta toki liialla proteiinillakin voi lihoa.

Teollinen koiranruoka on nykyään aika vilja- ja maissipitoista, ja siinä on usein myös soijaa. Nämä ovat halpoja täyteaineita, joilla saa ruokaan energiaa, mutta ne eivät ole eläimen kannalta paras vaihtoehto. Kulutuksesta ylijäävä energia muuttuu elimistössä varastorasvaksi.

Jos koiralle lisäksi annetaan herkkuja ja ihmisten aterioiden jämiä ja sen kanssa käydään muutamalla kevyellä hihnalenkillä, ylipaino alkaa herkästi kertyä. Yksi eläimen liikakilo tarkoittaa ihmisen painossa 3−7 liikakiloa, koiran koosta riippuen.

Miten koiran kastraatio tai sterilisaatio vaikuttaa painoon?

Lemmikin aineenvaihdunta hidastuu. Ei voi yleistää, että kaikki leikatut lemmikit alkavat lihoa, mutta kannattaa joko vähentää ennaltaehkäisevästi ruokaa tai tarkkailla, ettei leikkauksen jälkeen kiloja pääse vaivihkaa kertymään. Jos lemmikin kanssa käy kerran vuodessa eläinlääkärillä, kiloja on voinut jo kertyä paljonkin.

Mistä koiran painonpudotus kannattaa aloittaa?

Ensin pitää määritellä, paljonko koiran ideaalipaino on. Siinä voi eläinlääkäri olla apuna. Jos ylipainoa on paljon, kannattaa pilkkoa laihdutustavoite osiin. Lisäksi perheen pitää sopia yhteiset säännöt, miten koiraa ruokitaan. Voi käydä niin, että joku antaa salaa koiralle herkkuja ja vaikeuttaa samalla laihtumista.

Toiseksi pidä kiinni koiran ruoka-ajoista. Varsinkin pienillä koirilla voi olla koko ajan ruokakuppi täynnä, jolloin on todella vaikea arvioida koiran syömiä määriä.

Jos tuntuu, että et ole tehnyt ruokavalioon muutoksia, mutta koira on lihonut, kannattaa aloittaa ruokapäiväkirja. Siihen kirjataan kaikki, mitä koira saa suuhunsa. Pienistä puroista voikin kasvaa isot joet.

Kolmanneksi lisää liikunnan määrää. Koiran pyytäessä huomiotasi tarjoa sille leikkiä, aivotyötä tai lähde ruokapalkan sijasta lenkille.

Koiran kanssa on hyvä kulkea monipuolisessa maastossa, kuten metsässä, jossa se pääsee juoksemaan joko pitkässä liinassa tai vapaana. Se on lemmikin laihtumisen ja lihaskunnon kannalta parasta. Liikunnan pitäisi olla sellaista, että ihmisellä itsellään nousee sykkeet ja tulee hiki.

Laihtuuko koira, jos pienennän ruoka-annoksia?

Pienen ylipainon pystyy laihduttamaan antamalla yksinkertaisesti vähemmän ruokaa. Jos olet noudattanut pakkauksen annosohjetta, voit joutua vähentämään kokonaismäärästä esimerkiksi 15 prosenttia.

Jos koira vaikuttaa nälkäiseltä, päivän kokonaisannoksen voi jakaa kahden aterian sijaan esimerkiksi 3─4 ateriaan. Nappulat voi myös liuottaa veteen, jolloin saadaan entisestään lisättyä ruokamassaa.

Miten menettelen, jos lemmikillä on runsaasti ylipainoa?

Tällöin kaikkein helpointa on lemmikin ja omistajan motivaation kannalta siirtyä lemmikeille suunniteltuun teolliseen laihdutusruokaan. Ruokamerkkejä sisältöineen on erilaisia, joten eläinlääkäri voi olla apuna suosittelemassa sopivaa.

Laihdutusruoassa on perusnappuloita vähemmän energiaa, mutta enemmän kuitua ja laadukasta proteiinia, jolloin laihtuminen tehostuu ja nopeutuu ilman jatkuvaa näläntunnetta.

Hyvälaatuinen proteiini ja kuidut pitävät nälkää pidempään kuin jos koiran normaalisti syömän ruoan määrä vähennetään laihdutustarkoituksessa. Tavallisen ruoan raju vähentäminen voi johtaa myös vitamiini- ja hivenainepuutoksiin.

Voisiko raakaruokinta auttaa painonpudotuksessa?

Jos eläimen maha kestää raakaruokaa tai lihapitoista täysiravintoa, voi osan päivän ruoasta antaa sellaisena. Yhdistelmä- tai raakaruokinnassa on kuitenkin vaikeampi arvioida päivän kokonaisruokamäärää, ja laihtumista ei välttämättä tapahdukaan.

Jos haluat siirtää eläimesi osittain tai kokonaan raakaravinnolle, suosittelen keskustelemaan ruokinnasta aiheesta tietävän eläinlääkärin tai ravitsemusneuvojan kanssa.

Raakaruoan käsittelyssä on oltava erittäin hyvä käsihygienia, sillä koirien raakaravinnoissa on tuoreissa tutkimuksissa todettu myös ihmisille haitallisia, tarttuvia taudinaiheuttajia.

Miten huomioida koulutusnamit ruokavaliossa?

Koirille on olemassa vähäkalorisia koulutusnameja, jotka ovat silti maistuvia herkkuja. Kannattaa lukea tarkkaan pakkausseloste ja tarkkailla rasvan määrää. Lemmikin ruokaa ei myöskään tarvitse aina tarjoilla kupista, vaan ruokanappuloita voi hyödyntää koulutusnameina.

Kaikki koulutusnamit on huomioitava lemmikin kokonaisruokamäärässä, eli päivittäistä nappulamäärää vähennetään suhteessa nameihin.

Millainen on hyvä tahti koiran painonpudotuksessa?

Virallisten suositusten mukaan sopiva tahti on 1−3 prosenttia lemmikin kehonpainosta viikkoa kohden. Esimerkiksi 45-kiloinen koira voi huoletta laihtua 0,5−1,5 kiloa viikossa, kun taas noin 5-kiloinen pikkukoira laihtuu 50−150 grammaa viikossa.

Suosittelen, että koiran käyttää puntarilla viikon−kahden välein, jotta tietää laihtuuko koira ja muutoksia voi tehdä saman tien.

Millaisia muutoksia olet eläinlääkärinä nähnyt koirissa, jotka ovat hoikistuneet normaalipainoisiksi?

Yleisesti ottaen laihtunut koira on aiempaa iloisempi, virkeämpi ja tasapainoisempi. Se lähtee iloisena lenkille, jaksaa ottaa juoksuaskeleita eikä hengästy. Se ei välttämättä kerjää ruokaa, koska se jaksaa ottaa muitakin virikkeitä vastaan.

Lyhytkuonoisten rotujen hengitys helpottuu laihtuessa. Nivelrikkopotilailla voidaan vähentää kipulääkkeiden määrää ja sairaus etenee hitaammin. Sokeritautipotilaiden insuliinivaste paranee, eli lääkeannoksia voidaan vähentää ja verensokerin heittelyt vähenevät.

Lähde: Seura.fi ,tuottaja Jaana Kalliokoski

*Blogikuvassa luottotrimmaajani Kaarina, Mainio Koiratrimmaamon ja Grroomin ihana helmi trimmaamassa valkoista kääpiösnautseria Lucaa. Kuva julkaistu Lucan omistajan luvalla.

Rauhoitustrimmaus Espoo

Mikä on rauhoitustrimmaus?

Rauhoitustrimmaus, eli trimmaus anestesiassa tai rauhoitettuna on toimenpide, jossa potilas on nukutettu eläinlääkärin toimesta ammattitrimmaajan tekemää turkinhoitoa varten. Nukutustrimmaus sisältää suppean terveystarkastuksen, eli ennen rauhoitusta kuuntelen potilaani sydämen, haastattelen yleisen terveystilan ja katson sen hetkisen kliinisen tilan. Teemme anestesiatrimmauksia Espoossa, Haukilahden vastaanotollani.

Kenelle tämä sopii ja miksi?

Rauhoitustrimmaus sopii eläimelle, joka on niin arka, ahdistunut, aggressiivinen tai kipeä, ettei se kestä hereillä tehtyä turkinhoitoa. Yleisimmin trimmattavana on kissa tai koira. Rauhoitustrimmaus sopii nuorille ja vanhoille perusterveille eläimille. Nuorin rauhoitettuna trimmaamamme eläin on ollut 7-kuinen ja vanhin 13-vuotias. Tarjoamme trimmausta rauhoitettuna, koska emme hyväksy väkisin trimmausta ja meidän mielestä terve ja hyvinvoiva iho vaatii hoidetun turkin. Takkuinen turkki altistaa ihotulehduksille ja tuntuu eläimestä siltä, kuin joku tukistaisi. Eläimet ovat äreämpiä ja haluttomia kosketukseen sekä turkinhoitoon. Trimmaus rauhoitettuna antaa turkille ”uuden alun” ja siten mahdollisuuden myös kivuttomaan käsittelyyn esim. kotona omistajan toimesta.

Milloin ja kuinka usein tämän voi tehdä? 

Teen rauhoitustrimmauksia yhteistyössä trimmaajan kanssa noin kerran kuussa. Suunnitteilla on myös erillinen rauhoitustrimmauspäivä, mikäli tälläiselle on kysyntää (jätäthän kommentin kiinnostuksestasi, kiitos). Yleisin trimmausväli on eläimen turkinlaadusta riippuen noin 4-6kk.

Mitä rauhoitustrimmauksessa tapahtuu?

Vastaanotollani kaikki trimmauspotilaani ovat jatkuvassa eläinlääkärin valvonnassa, esirauhoitettuna ja kanyloituna, toimenpiteen ajan suonensisäisessä anestesiassa ja tipassa saaden maskihappea. Emme vain perinteisesti tuikkaa eläintä unille hoitohenkilökunnan trimmattavaksi eläinlääkärin hoitaessa muita potilaitaan. Panostan aina jokaisen potilaani turvallisuuteen ja olen läsnä, jolloin toimenpide on eläimelle maksimaalisen turvallinen. Luotettava ja ammattitaitoinen trimmaaja hoitaa turkkia samalla kun eläinlääkäri valvoo elintoimintoja ja nukutuksen tasoa. Toimenpide kestää noin 1h-1,5h ja eläin poistuu vastaanotoltani hereillä.

Turvallisuussyistä emme koskaan pese nukkuvaa eläintä. Pesu nopeuttaa lämmön haihtumista ihon pinnalta ja myös nukutus laskee kehonlämpöä, jolloin hypotermian riski on liian suuri. Parhaan trimmausjäljen ja tasaisen lopputuloksen saamiseksi suosittelemme aina pesua ennen toimenpidettä.

Jos tuskailet haastavan trimmauksen kanssa, eläimelläsi on huonoja käsittelykokemuksia tai haluat suojella sitä ylimääräiseltä ahdistukselta, mutta turkki pitää kuitenkin hoitaa, ota yhteyttä! Siisti, takuton turkki on osa ihon- ja eläimen kokonaisterveyttä ja hyvinvointia.

Hinta alkaen 175e. Kysy lisää ja varaa aika!

*Blogikuvassa luottotrimmaajani Kaarina, Mainio Koiratrimmaamon ja Grroomin ihana helmi trimmaamassa valkoista kääpiösnautseria Lucaa. Kuva julkaistu Lucan omistajan luvalla.

 

Eläimen atopia

Mikä on atopia?

  • IgE-välitteinen perinnöllinen yliherkkyys ympäristöallergeenejä kohtaan joka ilmenee atooppisena dermatiittinä eli ihotulehduksena.
  • Tavallisia allergeeneja ovat mm. pölypunkit, siitepölyt, homesienten itiöt, eläinhilseet etc.
  • Allergian aiheuttajat, allergeenit, pääsevät elimistöön hengityksen, iho-ja limakalvokosketuksen kautta.
  • Sairauden vaikeusaste vaihtelee pienestä epämukavuudesta vaikea-asteiseen.
  • Valitettavasti koiran ja kissan atopia on elinikäinen vaiva, joka ei ole parannettavissa, mutta on kontrolloitavissa.
  • Atooppinen dermatiitti aiheutuu monista tekijöistä, kuten ihon suojakerroksen toiminnan heikkenemisestä sekä häiriöstä luonnollisessa ja opitussa immuunivasteessa.

Kuka sairastuu atopiaan?

  • Alttius on yksilöllinen. Tietyillä roduilla ja -suvuilla on suurempi perinnöllinen taipumus. Mm. bokseri, bullterrieri, cairnterrieri, chihuahua, chow chow, labradorinnoutaja, karkeakarvainen kettuterrieri, kultainennoutaja, puudeli, setterit, saksanpaimenkoira, westie, yorkshirenterrieri ja suomenajokoira ovat yliedustettuja rotuja. Myös kissoilla esiintyy atopiaa.
  • Sairaus puhkeaa tavallisesti kun eläin on 6kk- 3v ikäinen (1-3v tavallisin, harvoin yli 7v)
  • Koirapopulaatiosta lähteestä riippuen n. 10-30% on atoopikkoja.

Miten atopia periytyy?

  • Erään tutkimuksen mukaan 65% jälkeläisistä sairastui atooppiseen dermatiittiin, jos molemmat vanhemmat kliinisesti sairaita. 21-57% jälkeläisistä oli atooppisia, jos vain toinen vanhemmista sairas (Shaw et al AJVR 2004).

Atopian oireet?

  • KUTINA eli raapiminen, nuoleminen, pureskelu, hinkkaaminen
  • Ihon punoitus
  • Karvattomuus
  • Ihon pigmentaatiomuutokset, lihhenifikaatio eli ”elefantti-iho”
  • Atopialle tyypillisiä alueita: naama-kuono, silmänympärysiho, mahanalus, tassut, kainalot, nivuset, korvalehdet, korvakäytävä
  • Toissijaisia löydöksiä ovat ihotulehdukset ja siitä johtuvat oireet.

Atopian diagnoosi?

  • Atopia on kliininen poissulkudiagnoosi. Tämä tarkoittaa, että atopiadiagnoosiin päästäkseen suljetaan pois muut mahdolliset iho-oireita aiheuttavat syyt ja diagnoosiin päädytään mikäli oireet ja taudinkulku ovat tyypilliset atopialle.
  • Diagnostiikka aloitetaan yleensä poissulkemalla ruoka-aineallergiat ja loiset.
  • Iho-oireilevan eläimen korvakäytävistä ja/tai ihosta otetaan näytteet, joista tutkitaan loiset, bakteerit ja hiivat.
  • Kroonisissa tapauksissa sekä riskipotilailla seulotaan myös moniresistenttien (MRSA/MRSP sekä ESBL) bakteerikantojen kantajuus. Tapauskohtaisesti aloitetaan tarvittaessa loishäätö tai lääkitykset tulehdusten hoitoon.
  • Ensimmäisten tutkimusten joukossa suositellaan suorittamaan myös eliminaatiodieetti ruoka-aineallergian varalta. Ruoka-aineallergioiden diagnosointi verikokein on tutkimuksin todettu riittämättömäksi ja epävarmaksi, koska testi antaa virhepositiivisiä tuloksia.
  • Atopiatesti ei osoita 100% atopiaa, eikä atopiatestiä voi käyttää terveen ja sairaan eläimen erottamiseen, sillä diagnoosi vaatii laboratoriolöydösten suhteuttamista yksilöllisiin oireisiin ja alttiuteen. Atopia-epäilyssä koiralle voidaan tehdä joko ihotesti tai allergiavasta-ainetesti verinäytteestä. Sen avulla voidaan valita allergeenit siedätyshoitoa varten, tai voidaan yrittää mahdollisesti välttää niille altistumista.

Atopian hoito?

  • Atopia on elinikäinen sairaus, joka ei ole kokonaan parannettavissa. Yleensä tarvitaan joitakin oireita helpottavia hoitokeinoja loppuelämän ajan.
  • Allergeenialtistusta vähentävät myös säännölliset pesut ja vesihuuhtelut. Pesujen avulla oireita aiheuttavien allergeenien määrää iholla pyritään vähentämään.
  • Jos koira kärsii ihotulehdustaipumuksesta, sille voidaan määrätä viikoittainen pesu desinfioivalla sampoolla. Joskus suositellaan pesemään desinfektiopesujen välissä kosteuttavalla ja ihoa hoitavalla shampoolla, jotta vältytään kuivaihoisuudesta johtuvalta kutinalta.
  • Toistuvat korvatulehdukset voivat vähentyä säännöllisellä korvien puhdistuksella.
  • Oireet helpottuvat kun sairautta hoidetaan säännöllisesti ja järjestelmällisesti.
  • Siedätyshoito on suositeltava hoitokeino monelle atoopikolle. Siedätyshoidossa koiran elimistö totutetaan olemaan reagoimatta oireita aiheuttavaan allergeeniin, pistämällä nahan alle pieniä määriä laimennettua allergeenia. Pistoksia annetaan yleensä 3-4 vkon välein. Pistoksia harjoitellaan aluksi vastaanotolla eläinlääkärin tai hoitajan opastamana, ja toisinaan omistaja jatkaa halutessaan pistosten antamista kotona. Nykyään on mahdollista siedättää myös suun kautta annettavalla liuoksella, mutta tämä vaatii päivittäistä annostelua. Siedätyshoitoa jatketaan usein koiran loppuelämän ajan. Todellista tehoa voidaan arvioida 1-3 vuoden kuluttua aloituksesta. Noin 60-70% koirista hyötyy siedätyshoidoista jossain määrin ja osa todella paljon.
  • Siedätyshoidon tavoite on vähentää ”ihokriisien” määrää.
  • Atooppisten koirien on todettu hyötyvän välttämättömistä rasvahappoja (omega-3 ja 6-rasvahapot), sisältävistä valmisteista annosteltuna suun kautta tai suoraan iholle (Allerderm spot- on sekä Dermoscent ampullit). Niiden käyttö tukee ihon hyvinvointia ja ihon puolustusmekanismeja ulkoisia allergeeneja vastaan.
  • Joskus pahassa tulehdus- kutinakierteessä tarvitaan esim. kortisonia tai muita immunosupressoivia valmisteita paikallisesti tai suun kautta.
  • Atopian oireiden hallintaan on nykyään perinteisen kortisonin lisäksi myös uudempia, tehokkaita ja turvallisia valmisteita tablettina sekä pistoshoitona. Kysy eläinlääkäriltäsi lisää!

Eläinlääkäri Renate Jäätes 2020

Lue lisää kutinasta ja sen ilmenemisestä täältä: https://www.elainlaakarinkotikaynti.fi/tag/korvatulehdus/

 

 

 

Eläimen akupunktio

Mikä on akupunktio?

Akupunktio on tuhansia vuosia vanha kiinalainen vaihtoehtohoito länsimaiselle lääketieteelle. Se on perinteinen itämainen hoito, jossa potilaan oireita tai sairauksia hoidetaan pisteitä painamalla tai pistämällä ns. akupisteisiin ohuita, teräviä neuloja. Nykyään akupunktiota käytetään enenevissä määrin myös länsimaisen lääketieteen rinnalla, etenkin tuki- ja liikuntaelinsairauksien hoidossa. Akupunktiosta on jonkun verran myös lupaavia tutkimustuloksia ja ihmislääketieteessä se on hyväksytty myös joidenkin sairauksien Käypä hoito- suosituksiin.

Akupunktio perustuu elimistön omien kipua ja sairauksia lievittävien mekanismien herättelyyn. Se lisää paikallisesti verenkiertoa ja tulehdusvälittäjäaineiden vapautumista. Akupisteet sijaitsevat yleensä hermojen ulostuloaukkojen ja päätelevyjen alueella. Akupunktio lisää myös kehon omaa endorfiini- ja enkefaliinituotantoa, aiheuttaen hyvänolontunteen. Hoitomuotona akupunktiolla ei pääsääntöisesti ole lainkaan haittavaikutuksia. Tiineiden ja syöpäsairaiden eläinten akupunktio on kuitenkin hyvä tehdä erityisellä varovaisuudella.

Miksi akupunktio?

Akupunktio sopii sellaisenaan tai lääkehoidon rinnalle, esim. osana kokonaisvaltaista lihas- tai kehonhuoltoa. Mielestäni tehokkain apu akupunktiosta on länsimaisen lääkehoidon tukena ja parhaan hoitovasteen saavat yleensä kipupotilaat.

Yleisimpiä vaivoja, joihin akupunktiota käytetään ovatkin tuki- ja liikuntaelinsairaudet kuten nivelrikko, lihasjumit ja hermopinteet, jännesairaudet. Hoitovaste tuki- ja liikuntaelinsairauksissa on parhaimmillaan jopa 70-90%. Tuloksia on saatu myös mm. välilevysairauksien hoidossa, epilepsiassa sekä harvinaisemmissa ongelmissa esim. hormonaaliset sairaudet (kiimankiertohäiriöt, yliseksuaalisuus, eturauhassairaudet), stressi ja käytösongelmat, ihosairaudet sekä allergia ja kutina.

Akupunktio auttaa myös palautumaan urheilusuorituksista, eli se on dopinvaroajaton vaihtoehto työ- ja kilpailukoirille.

Akupunktio lemmikeillä

Akupunktiohoidon aloittaminen ei vaadi tarkkaa olemassaolevaa diagnoosia, mutta mitä tarkemmin ongelma on kartoitettu, sen täsmällisemmin akupunktiota voi kohdentaa oikeisiin akupisteisiin. Siksi oireiden syy on hyvä yrittää selvittää ennen hoidon aloittamista.

Ensimmäisellä akupunktiokäynnillä käydään läpi lemmikin oireet, mahd. diagnoosi, lihasjumit ja triggerpisteet, paikalliset lämpötilaerot jne, lisäksi muut sairaudet, lääkkeet jne.

Neulat laitetaan yleensä seisovalle eläimelle. Neulojen laittaminen ei yleensä satu, mutta joskus jonkun akupisteen stimulointi voi tuntua hetken epämiellyttävältä. Suurinta osaa akupunktiopotilasta ei rauhoiteta hoitoa varten, vaikka näitäkin potilaita löytyy. Huom! Kissatkin kestävät akuneulojen laittoa yllättävän hyvin!

Neulojen pistämisen jälkeen potilas saa käydä lepäämään 20-40minuutin ajaksi. Akuneulojen kanssa voi liikkua ja asettua makaamaan, ilman pelkoa neulan aiheuttamista vaurioista tai eläimen kokemasta kivusta. Monet lemmikit rentoutuvat ja tulevat uneliaaksi neulastimulaatiosta, mikä johtuu elimistössä vapautuvista endorfiineistä.

Akupunktiohoidon jälkeen eläin voi olla normaalia väsyneempi. Ensimmäisen kerran jälkeen ei välttämättä huomata suurta eroa entiseen. Harvoin voi potilas olla myös jopa hieman kipeämpi neulahoidon jälkeen, mutta tämä on ohimenevää eikä yleensä toistu seuraavalla akupunktiokerralla.

Kuinka usein akupunktiota annetaan?

Yleisin akupunktiohoitosarja mm. kroonisille kipupotilaille on 3-4 kertaa viikon välein, jonka jälkeen hoitokertoja harvennetaan tapauskohtaisesti ja hoitovasteen mukaan pari kertaa- kerran kuussa, tai jopa harvemmin annettavaksi. Jos neljän hoitokerran jälkeen ei saada hoitovastetta, hoito yleensä lopetetaan. Akuuteissa sairauksissa, esim. välilevytyrät voidaan akupunktiohoitoa antaa jopa parin-kolmen päivän välein.

Miksi akupunktio eläinlääkärin antamana?

Akupunktiota voi Suomessa antaa kuka vaan. Siihen ei vaadita edes koulutusta. Eläinlääkärin antamana etu muihin tahoihin on kuitenkin kyky arvioida eläimen kokonaisterveydentilanne ja käyttää akupunktiohoidon rinnalla tarvittaessa myös länsimaista diagnostiikkaa ja mahdollisia lääkkeitä. Suomessa on myös akupunktioon erikoistuneita eläinlääkäreitä, he ovat käyneet kansainvälisen akupunktiokurssin ja saavat käyttää titteliä CVA (Certified Veterinary Acupuncturist). Jotkut vakuutusyhtiöt korvaavat eläinlääkärin antaman akupunktiohoidon, mutta tämä on hyvä tarkistaa omalta vakuutusyhtiöltä.

Eläinlääkäri Renate Jäätes on suorittanut eläinakupunktion peruskurssin Helsingin Yliopiston eläinlääketieteellisessa tiedekunnassa v. 2019 ja antaa akupunktiohoitoa lemmikeille sekä kotikäynneillä, että vastaanotollaan Espoon Haukilahdessa.

Eutanasia kotona

Eutanasia

Eutanasia eli eläimen lopetus on eläimen nukuttaminen ikiuneen joko kotona tai eläinlääkärin vastaanotolla tilanteessa, jossa eläimen elämänlaatu ei ole enää hyvä. Jokainen elämä on aina arvokas ja sen ylläpitoon pitää parhaan mahdollisuuden mukaan panostaa, mutta elämä ei mielestäni kuitenkaan ole itseisarvo, eli elämän tuottaessa tuskaa tai hoitoon vastaamatonta kipua, tulee eläimen jatkokärsimysten välttämiseksi tehdä eutanasiapäätös.

Milloin on aika luopua?

Lopetuspäätöksen ajankohta ei koskaan ole yksiselitteinen, se on eläimen omistajalle erittäin henkilökohtainen päätös. Eläinlääkärin näkökulmasta eutanasiaa tulee harkita kun eläin on erittäin vanha ja sairas, kun sillä on yleisolemukseen vaikuttavia oireita kuten selittämätöntä uupumusta tai levottomuutta, ruokahaluttomuutta, tai kun eläin ei enää selviä päivittäistoiminnoistaan esim. syöminen, liikkuminen ja ulkoilu, virtsaaminen tai ulostaminen. Eutanasia on ajankohtainen jatkokärsimysten välttämiseksi myös silloin, kun eläimellä on pitkälle edennyt sairaus ja hoitokeinot loppuvat. Joskus eläimen lopetukseen päädytään myös mahdollisen hoidon kustannusten tai heikon ennusteen vuoksi.

Onko tämä oikea päätös? 

Tämä kysymys vaivaa suurinta osaa vaikeassa tilanteessa olevista omistajista. Kun lemmikin eutanasia tulee omistajan mieleen ja silloinkin, kun eläinlääkäri on itse eutanasiaa ehdottanut, on lähes poikkeuksetta oikea aika. Silloin, kun eläimellä on enemmän huonoja kuin hyviä päiviä tai se ei voi enää elää lajinomaista elämäänsä, on aika harkita lopetusta. Mielestäni on myös helpompi elää itsensä kanssa, kun on tehnyt lopetuspäätöksen hieman liian aikaisin kuin, jos on katsonut kärsivää eläintään liian kauan.

Eutanasia kotona

Kotieutanasia on yksi yleisin syy pyytää eläinlääkäri kotiin. Kotilopetuksen suoma rauha sekä omistajille että eläimille on käsin kosketeltava. Kotona nukutettava eläin säästyy myös klinikkakuljetuksen aiheuttamalta jännitykseltä ja vastaanoton hajujen ja mahdollisen hektisyyden tuomalta stressiltä.

Tullessani lopetuskäynnille pyrin aina kiireettömyyteen ja tilanteessa edetään aina omistajien sekä eläimen ehdolla. Käyn aina myös eutanasiakäynnin etenemisen läpi ja kerron, mitä tapahtuu seuraavaksi. Omistaja saa valita eläimelleen parhaan paikan, eläin saa olla omistajansa sylissä tai lattialla, sohvalla, pedissään jne.

Lopetustilanne alkaa eläimen rauhoittamisesta, yleensä pistän rauhoituslääkkeen takajalan lihakseen. Rauhoittuminen tapahtuu noin 5-10 minuutissa. Tämän jälkeen ajan hieman karvaa ja avaan suoniyhteyden (kanyylin) pääsääntöisesti etujalkaan, toisinaan myös takajalkaan. Kanyylin kautta annostellaan yliannos nukutusaineita, jolloin eläimen elintoiminnot lakkaavat muutamassa minuutissa. Noin 1% potilaistani verisuoniyhteyttä ei onnistuta luomaan liian heikon ääreisverenkierron tai verisuonten rikkoutumisen vuoksi, jolloin nukutusta jatketaan lihaksensisäisesti tajuttomuuteen saakka. Lopuksi, eläimen ollessa syvässä tajuttomuustilassa, annostelen viimeisen lopetusaineen rinnan alueelle.

Lopuksi eläimen sydän kuunnellaan ja sen poisnukuttua omistajat saavat hyvästellä lemmikinsä rauhassa. Eläimen matkaan saa myös halutessaan laittaa lempipeiton, lelun tai muuta tunnearvoa omaavaa.

Eläin voidaan haudata itse tai toimittaa tuhkaamolle. Tuhkausvaihtoehdot ovat joko joukkotuhkaus tai yksilötuhkaus, jolloin eläimen tuhkat palautuvat uurnassa omistajalleen. Ennaltasovituissa eutanasiakäynneissä olen pääsääntöisesti järjestänyt tuhkausasiat omistajan toivomalla tavalla yhteistyökumppanini, Lemmikkilehto Oy, kanssa jo ennen eläinlääkärikäyntiä. Kissat ja alle 10-kiloiset eläimet kuljetan yleensä tuhkattavaksi itse, isompien eläinten nouto tuhkaamolle järjestyy Lemmikkilehdon kanssa pääsääntöisesti eläinlääkärikäynnin päätteeksi. Uurna on noudettavissa vastaanotoltani Haukilahdesta n. 2-3 viikon kuluessa ja myös postituksesta voidaan sopia erikseen.

Koko kotilopetuskäynti kestää noin 1 tunnin verran, jonka jälkeen omistajien surutyö saa alkaa. Tähtään kaikissa suorittamissani eutanasioissa aina siihen, että poisnukkuminen olisi eläimelle rauhallista ja kärsimyksetöntä. Lisäksi haluan olla eläimenomistajien tukena ja turvana heidän vaikeimpana hetkenään kokemassaan surussa.

 

Eläinlääkäri kotiin?

Eläinlääkäri kotiin? Kenelle eläinlääkärin kotikäynti sopii?

Liikkuvassa eläinlääkäripalvelussani minä, eläinlääkäri Renate Jäätes, toimin yksin ilman avustajaa ja hoidan kotikäynneilläni eniten rokotuksia, pentutarkastuksia, terveystarkastuksia, verinäytetutkimuksia sekä vanhojen ja sairaiden lemmikkien kotilopetuksia. Myös mieleltään herkästi järkkyvät kissapotilaat ovat yksi tärkeimmistä kotihoitoa tarvitsevista potilasryhmistäni.

Eläinlääkärin voi pyytää kotiin monessa tilanteessa. Suuri osa perinteisellä eläinklinikalla onnistuvasta terveyden- ja sairaanhoidosta onnistuu myös kotona.  

Eläinlääkärin kotikäynti on turvallinen, vaivaton ja stressitön tapa hoitaa eläimen terveyttä kotisohvalta käsin.

Miksi eläinlääkäri kotiin? Syitä kotikäynnille:

  • Stressiherkkä, tottumaton tai pelokas eläin
  • Matkustamisen aiheuttama pelko ja epämukavuus, etenkin kissapotilaille
  • Eläin ei tule toimeen muiden eläinten kanssa
  • Eläin on liian sairas tai kivulias kuljetettavaksi
  • Omistajan terveys- tai mukavuussyyt, mm. liikkumisvaikeudet, autottomuus, lastenhoidolliset ja aikataululliset syyt jne.
  • Tartuntatautien välttäminen mm. vastasyntyneillä ja isommilla pennuilla, tiineillä tai vanhoilla eläimillä. Myös tartuntatautiepäillyillä potilailla muiden eläinten tartuttamisen välttäminen.
  • Koti on paras turvapaikka sekä omistajalle että potilaalle. Mm. kotieutanasia hoituu kiireettömästi, rauhallisesti ja omistajan ehdoilla, eikä toimenpiteen jälkeen tarvitse itkuisena ja järkyttyneenä kohdata vieraita ihmisiä, ajaa autoa tai käyttää julkista liikennettä.

Mitä toimenpiteitä kotona voi tehdä?

  • Rokotus, sirutus, lemmikkipassi
  • Tiineysultraäänitutkimus ja pentuetarkastus
  • Korva- ja silmätutkimus, korva- ja ihonäytteet
  • Terveystarkastus ja senioritarkastus
  • Virtsatutkimukset
  • Verinäytteet
  • Oksennus- ja ripulitautien hoito sekä muu ensiapu, esim. lääkitykset ja nestehoito
  • Kissan kastraatio
  • Pienten ihohaavojen ompelu, koepalojen otto
  • Takkujen ajo hereillä tai rauhoitettuna
  • Kotieutanasia eli kotilopetus

Kysy lisää, mikäli jokin kaipaamastasi palvelusta ei ole mainittu.

Milloin eläinlääkärin kotikäynti ei ole oikea ratkaisu?

  • Kiireelliset hätä- tai päivystystapaukset
  • Röntgenkuvantamista tai leikkaushoitoa vaativat potilaat, mm. murtumat, vatsaontelon vierasesineet jne.
  • Pidempiaikaista teho- tai sairaalahoitoa vaativat potilaat
  • Laajat jatkotutkimukset

Eläinlääkärinä arvioin kotihoidon järkevyyden ja mahdollisen onnistumisen aina tapauskohtaisesti. Ensiapu onnistuu usein myös kotona, mutta joskus on kustannussyistä tai sairastapauksen kiireellisyyden vuoksi potilaan kannalta paras lähteä suoraan klinikalle/ eläinsairaalaan. Kaikkien sairauksien hoito ei valitettavasti onnistu kotona rajoitettujen diagnostiikka- ja hoitomahdollisuuksien vuoksi. En myöskään potilasturvallisuussyistä tee kotona vaativampia anestesiatoimenpiteitä, kuten hammaskiven poistot, naaraskissan sterilaatio ja muut leikkaukset.

Vankalla kokemuksella osaan tarvittaessa suositella mahdollista klinikkahoitoa ja/ tai jatkotutkimuksia sekä mahdollisia erikoislääkäreitä jo ensimmäisen puhelumme perusteella.

Kotikäynnin hinta

Hinta riippuu aina hoidettavasta vaivasta ja käynnillä tutkittavasta potilasmäärästä. Halvimmillaan kotikäynnin voi saada noin 150€:lla, ylärajaa ei kotikäyntikustannuksille voi määrittää.

Esimerkkihintoja kotikäynnillä <50 km etäisyydellä:

  • Yhden eläimen rokotus kotona 160 -175 €
  • Kynsien leikkaus 125 €
  • 5 pennun pentutarkastus ja sirutus 310 € ( 62€/ pentu)
  • Terveystarkastus alk. 180 €
  • Terveystarkastus ja laaja verinäytepaneeli n. 300 €
  • Kollikissan kastraatio, sis. lääkkeet ja tarvikkeet 210 €
  • Kissan eutanasia n. 220 € + tuhkauskulut
  • Koiran eutanasia n. 230 – 260 € + tuhkauskulut

Miksi kotikäynti on kalliimpi kuin vastaanottokäynti?

Hinnastossani on tavanomaisella 50 kilometrin toimintasäteelläni  100 € kotikäyntilisä. Korotettu lisä koskee yli 50km etäisyyksiä. Kotikäyntilisä on ns. lähtömaksu, joka laskutetaan käyntimaksun ja toimenpiteiden lisäksi kattamaan ajomatkoihin sekä tarvikkeiden lastaamiseen kuluvan ajan ja työn. Lisäksi hintoihin lisätään matkakustannukset kohteen todellisen etäisyyden mukaan. Kotikäynti matkoineen vie yksinkertaisesti enemmän aikaa. Kotikäyntejä voi siis aikataulullisista syistä tehdä huomattavasti vähemmän verrattuna vastaanottopotilaiden hoitoon ja sen tehokkuuteen.

Aina ei kotihoito kuitenkaan ole kalliimpi kuin saman vaivan hoitaminen klinikalla. Etenkin useita potilaita samalla käynnillä hoitaessa säästää mm. klinikkamaksuja. Joskus esim. käynnin kokonaiskustannus taksimatkoineen tulee saman hintaiseksi tai kalliimmaksi kuin eläinlääkärin kotikäynti. Voit aina kysyä hinta-arviotani kotikäynnille ja punnita sen hyötyjä juuri teidän tapauksessanne.

Missä eläinlääkäri Renate Jäätes tekee kotikäyntejä?

Teen kotikäyntejä koko pääkaupunkiseudulla – Espoo, Helsinki, Vantaa, Kirkkonummi. Lisäksi Siuntio, Inkoo, Raasepori, Lohja ja muu Länsi- Uusimaa.

Varaa aika ja pyydä eläinlääkäri kotiin!

Eläimen hammaskivi ja ientulehdus

Hammaskivi

Hammaskivi on nimensä mukaisesti hampaan pinnalle mineraaleista ja suun bakteereista saostuvaa kiveksi kovetunutta massaa, joka suurissa määrin aiheuttaa etenevää ientulehdusta, ienrajojen vetäytymää ja  hoitamattomana hampaiden tukikudosten tuhoa, heiluvia hampaita sekä kipua. Näkyvän hammaskiven lisäksi on ienrajan alapuolelle jäävä, katseelta piilossa tuhoa aiheuttava hammaskivi. Hammaskivestä aiheutuva ientulehdus aiheuttaa pahaa hajua ja kipua  sekä verenvuotoa suussa. Koiran ja kissan hammaskivi on  yksi yleisimpiä löydöksiä eläinlääkärin suorittamassa kliinisessä tutkimuksessa. Alttius hammaskiven kehittymisnopeudelle on yksilöllinen ja riippuu anatomian lisäksi hieman myös eläimen syljen koostumuksesta. Erityisen alttiita hammaskivelle ja iensairauksille ovat pienet toy- sekä seurakoirarodut ja brakykefaaliset eli lyttykuonoiset koirarodut. Myös kissoilla esiintyy hammaskiveä.

Onko eläimelläni hammaskiveä?

Terve suu ei haise eikä koiran tai kissan kuulu haista raadolta, ellei se ole pyörinyt sellaisessa. On aina hyvä opettaa eläin sietämään hampaiden tarkistusta ja opetella itse katsomaan suuhun etenkin taakse, poskihampaisiin. Siellä ne ongelmat yleensä kytevät. Hammaskivi on kellertävä/ rusehtava, kova massa joka kertyy ienrajaan ja edetessään koko hampaan pinnalle. Hammaskivi aiheuttaa ientulehdusta ja ikenen verenvuotoa. Jos huomaat koirasi puruluiden olevan verisiä pureskelun jälkeen, on mahdollista että eläimelläsi on iensairaus, joka voi johtua esimerkiksi hammaskivestä.

Suosittelen säännöllistä suun tarkistusta ja tarvittaessa hammaskiven poistoa vuoden välein, toyroduilla ja pienillä seurakoirilla jopa puolivuosittain. Mitä pienempi suu, sitä ahtaampi purenta, sitä enemmän hammaskiveä eli sitä todennäköisemmin ja aikaisemmin sieltä löytyy ongelmia.

Hammaskiven ehkäisy

Hyvä suuhygienia ehkäisee hammaskiveä ja iensairauksia. Hammasremontti ja koko purukaluston tyhjennys on kallista, eikä sitä toivoisi kellekään. Säännöllisellä tarkistuksella ja puhdistuksella säästyy pitkä penni. Suussa oleva ientulehdus on palautuva prosessi, mikäli suuhygieniaa tehostetaan. 

Suun terveys on koko kehon terveys. Minulla oli tässä hiljattain aivan mätäsuinen kissapotilas, jonka verensokeri huiteli pilvissä ja jouduttiin sille sokeritautiin insuliinitkin aloittamaan. Ei niitä tosin kauaa keretty pistämään, sillä suuremontin jälkeen insuliini voitiinkin jättää ja vointi sekä sokeritauti parani. Kyllä se teki eläinlääkäriinkin vaikutuksen!

”Se on jo niin vanha, ettei sitä voi nukuttaa suun hoitoa varten”

Ikä ei ole sairaus! Pahin kiertävä urbaanilegenda. Suuta ei saa jättää hoitamatta, päinvastoin, etenkin vanhuksilla suun terveys korostuu, kun ns. mätäsuilla munuaiset ja maksa joutuvat käsittelemään melkoista määrää suusta verenkiertoon joutuvaa bakteerimassaa ja toksiinejä, sydämen rasituksesta puhumattakaan. Tutkimuksissa on löydetty mm. munuaisten vajaatoimintaa potevilla kissoilla munuaisarvojen paranevan hammashoidon ja tarpeellisten poistojen jälkeen, puhumattakaan yllämainittua sokeritautipotilasta, joka parani kun suu hoidettiin. Anestesiariskit arvioidaan tapauskohtaisesti ja anestesia räätälöidään potilaalle mahdollisimman turvalliseksi. Riskipotilaiden hammashoidot on suositeltava suorittaa sellaisella eläinlääkäriasemalla, jossa on mahdollisuus erikoisanestesiaan ja jossa on riittävät resurssit eli sekä henkilökuntaa että laitteistoa riskipotilaan turvallisen nukutuksen valvontaan.

”Mutta sehän syö päivittäin Dentastixin”

Dentastix on puruherkku. Se ei korvaa hampaiden päivittäistä harjausta. Sen taustalla on hyvä markkinointitiimi, joka on saanut koiranomistajat uskomaan, että juuri päivittäinen Dentastix on täysin välttämätön suun terveyden hyväksi. Todellisuudessa, syöppä itse purkkaa harjaamatta hampaita ja katso kauanko suu pysyy hajuttomana ja terveenä. Dentastixin lisäksi on monia muita pureskeltavia välineitä, jotka voivat hieman hillitä hammaskiven muodostusta.

Hyvä suuhygienia

Hyvä suuhygienia on mielellään päivittäinen hampaiden harjaus pehmeällä harjalla ja eläimille tarkoitetulla, fluorittomalla entsyymitahnalla kaikilta hampaan pinnoilta, ienraja tärkeimpänä mielessä pitäen. Se vaatii harjoitusta ja totuttelua, mutta useimmilla motivoituneilla omistajilla sujuu. Tiedän jopa koiria, joiden hampaat harjataan sähköhammasharjalla. Hyviä ohjeita harjaukseen totutteluun tässä , tässä ja tässä.

Hampaiden puhdistus hereillä vai nukutettuna?

Paljon puhuttu ja mainostettu Emmi- Pet on käypä vaihtoehto harjaukselle, mutta muuhun se ei sitten sovikaan. Sen ihmispuolen isoveli Emmi-Dent on hammasharja, joskin siitä on tutkimuksia, joissa manuaalinen harjaaminen on todettu tehokkaammaksi. Emmi-pet on kaikesta hehkutuksestaan huolimatta lähinnä kosmeettinen puhdistus. Se ei puhdista hammaskiveä ientaskuista, eikä se räjäytä hammaskiveä ultraäänellä jotenkin mystisesti jonnekin korkeampaan tietoisuuteen. Emmi-pet hoitaja ei myöskään ole useimmiten suun terveyden ammattilainen tai pätevä arvioimaan hoitotarvetta, joten riskinä on eläinlääkärihoidon myöhästyminen ja ienrajojen alapuolella muhiva infektio, jonka vuoksi voikin joutua eläinlääkärissä isoihin hammasoperaatioihin. Emmi-petistä tuskin on haittaa säännöllisten vuosittaisten hammastarkastusten välissä käytettynä, mutta se ei ole korvaava toimenpide nukutuksessa suoritetulle hammaskiven poistolle, ientaskujen puhdistukselle ja hampaiston terveyden kartotukselle. Jos se kuullostaa liian hyvältä ollakseen totta, se yleensä on.

Kurkatkaa eläinystävänne suuhun ja varatkaa aika hammashoitoon, jos suu haiskahtaa tai hampaat näyttävät kellertävältä/ ikaisensävyiseltä tai ienraja turvorttavalta/ punoittavalta.

Tässä kauhukuvineen suun ja hampaiden terveydestä pitkä artikkeli. Myös vinkkejä miten opetat koirasi hampaiden harjaukseen.

Kennelyskä | Eläinlääkäri Espoo, Helsinki, Kirkkonummi, Siuntio, pääkaupunkiseutu

Kennelyskä

Kennelyskä on koiran flunssatauti, jonka aikana koira yskii kuivaa, hakkaavaa, kumeaa yskää, eikä kukaan perheessä ei nuku. Kiusallinen, mutta useimmiten vaaraton virustauti.

Kennelyskän aiheuttaja

Kennelyskä on mm. parainfluenssaviruksen tai Bordetella bronchiseptica-bakteerin aiheuttama, ihmisten flunssaan verrattavissa oleva tauti, joka tarttuu pisaratartuntana kuonokontaktissa, tai käsien ja välineiden kautta. Se ei tartu kissoihin, eikä ihmiseen.
Kennelyskäkausi on pahimmillaan suunnilleen samoihin aikoihin kuin ihmisten influenssa, eli suurin osa tartunnoista ajoittuu välille syksy- kevät.
Oireet:
Taudin itämisaika on keskimäärin viikon ja sen leviäminen koirasta toiseen on melko todennäköistä. Oireetonkin eläin voi levittää virusta mm. jo noin viikko ennen oireiluaan ja noin viikko oireiden loputtua. Leviämisen estämiseksi on tärkeä estää koiratreffit ja -harrastukset riittävän pitkäksi aikaa (vähintään viikko oireiden loppumisesta).
Oireiden kesto on usein noin 2 viikkoa. Sen aikana koiralla voi esiintyä sierain- ja silmävuotoa ja se yskii kuivaa, hakkaavaa yskää. Lisäksi se voi myös yökkiä tai oksentaa yskimisen ohessa. Yskä pahenee rasituksessa sekä kurkun ärsytyksessä (mm. kaulapanta). Joillakin koirilla tämä rasitusyskä voi kestää pidempäänkin.

Diagnoosi

Spesifiä diagnostiikkaa ei ole. Diagnoosi perustuu omistajan kertomukseen ja kuvaukseen oireista sekä ns. trakean palpaatioon, jossa yskä on manipuloitavissa henkitorvea painamalla. Tarvittaessa poissuljetaan muita hengitystiesairauksia esim. kuvantamalla ja tutkitaan tulehdusarvoja.

Kennelyskän hoito

Virustartuntaan ja yskään ei ole täsmähoitoa ja tauti paranee useimmiten hoidosta tai hoitamattomuudesta huolimatta, kuten meidän ihmistenkin peruslenssut.
Tärkeä on pitää koira levossa ja taata riittävä nesteensaanti. Kiusallista kuivaa yskää voidaan helpottaa höyryhengityksellä ja lievää lämpöä yleisvoinnin ollessa hyvä lääkitään tarvittaessa tulehduskipulääkkeellä. Ihmisten yskänlääkkeiden teho on kyseenalainen, mutta tarvittaessa voidaan kokeilla limaa irrottavia yskänlääkkeitä. Kysy potilaskohtainen annostus aina eläinlääkäriltäsi.
Vaihda kaulapanta tilapäisesti valjaisiin, jotta kurkku ja henkitorvi ei rasitu.
Antibiootti ei ole käypä hoito virusperäisen kennelyskän hoitoon, ellei ole otettu eriteviljelyä tai muuten syytä epäillä bakteeriperäistä keuhkokuumetta.
Höyryhengitys: Täytä kylpyhuone kuumalla vesihöyryllä ja anna koiran hengittää kosteata, lämmintä höyryä 10-15min tai kunnes tila jäähtyy.

Kennelyskärokotus

Rokotusohjelmaan kuuluva nelosrokote sisältää parainfluenssasuojan vuodeksi. Kennelyskärokotus on siis aina uusittava vuosittain, mikäli haluat ylläpitää suojan kennelyskää vastaan. Markkinoilla on pistettävän lisäksi myös nenään annosteltava, Parainfluenssa + Bordetella bronchiseptica-suojan antava rokote.
Rokotteiden teho ei kuitenkaan ole 100% tartuntaa estävä ja ne lieventävätkin lähinnä oireita ja nopeuttavat mahdollisen tartunnan paranemista.
Suosittelen rokotusta ainakin pennuille ja vanhoille koirille sekä paljon koirapuistoileville sekä aktiivisesti koiratapahtumiin osallistuville koirille.

Milloin eläinlääkäriin?

Jos koiran yleisvointi laskee, se on vaisu, kipeä tai ruokahaluton, räkäinen tai sille nousee korkea kuume (yli 40 astetta), tai jos sen hengitys vaikeutuu on otettava välittömästi yhteyttä eläinlääkäriin. Komplikaatioille, kuten keuhkokuume ovat alttiimpia pennut, vanhukset sekä syvärintaiset rodut, esim. irlanninsusikoira.
Pidäthän koiraystäväsi levossa, sillä et itsekään urheilisi tai harrastaisi hengästyttäviä liikuntamuotoja flunssasena. Ole myös ystävällinen ja kerro rehellisesti vastaantuleville koirakoille, mikäli epäilet teillä kennelyskää, tai on mahdollista että koirasi on viruksen oireeton kantaja.

Ksylitolimyrkytys | Eläinlääkäri Espoo, Helsinki, Kirkkonummi, Siuntio, pääkaupunkiseutu

Ksylitolimyrkytys

Ksylitolimyrkytys on aina potentiaalisesti henkeä uhkaava ja vaatii omistajalta pikaista ensihoitoa ja suurissa määrin nautittuna myös jatkohoitoa eläinlääkärillä.

Kun huomaat koirasi syöneen ksylitolituotteita (purukumia, pastilleja tai ksylitolimakeutettuja makeisia jne.), ota välittömästi yhteys eläinlääkäriin hoidon tarpeen arvioimiseksi. Koita kartoittaa, paljonko ksylitolituotetta koira on voinut syödä ja mikäli mahdollista, paljonko ksylitolia purukumi/pastilli tms. ksylitolituote on mahdollisesti sisältänyt.

Anna koirallesi ensiapuna ruokaa. Mitä tahansa ruokaa. HUOM! Jos tajunnantaso on laskenut, ruokaa ei anneta tukehtumisriskin vuoksi, vaan ikeniin hierotaan hunajaa tai siirappia. Ruokinnan jälkeen kannattaa koira yrittää oksennuttaa eläinlääkärin ohjeiden mukaisesti, mikäli se on virkeä. Huonokuntoista eläintä ei saa yrittää oksennuttaa, sillä se voi vetää oksennusta keuhkoihinsa. Lääkehiilestä ei valitettavasti ksylitolimyrkytyksen ensiapuna ole hyötyä.
Ksylitoli aiheuttaa syötynä koiran elimistössä nopean verensokerin laskun, mikä voi hoitamattomana johtaa koomaan ja kuolemaan!

Ksylitolimyrkytyksen oireet

Ksylitolimyrkytyksen oireita ovat oksentelu, ripuli, väsymys ja tajunnantason lasku, tärinä ja kouristukset. Viiveellä ja hoidosta huolimatta voivat tulla akuutti maksan vajaatoiminta, limakalvojen ja ihon keltaisuus sekä verenvuototaipumus.

Eläinlääkärissä eläimen verensokeri mitataan, potilas kanyloidaan ja sitä nesteytetään, jolloin annetaan tarvittaessa myös suonensisäistä glukoosilisää. Nämä ovat hoidon tärkeimmät toimenpiteet, joilla turvataan verensokerin normaalitaso, sekä pyritään ehkäisemään maksavauriota. Myös veriarvot on suositeltava tarkistuttaa, tosin joskus maksa-arvot nousevat viiveellä vasta 72h kuluessa.

Jos koiran vointi on hyvä, veriarvot ovat kunnossa ja koira on virkeä, lähetetään potilas yleensä kotiin seurantaan ja ruokittavaksi tiheästi. Mikäli maksa-arvot ovat koholla suositellaan ensisijaisesti Samylin- tai Epato lisäravinnetta sekä toisinaan myös päivittäistä N-asetyylikysteiinilisää suun kautta annettavaksi. Maksa-arvoja suositellaan kontrolloitavaksi 1- 2 viikon kuluttua myrkytyksestä, jolloin päätetään hoidon jatkuminen.

Mikäli maksan vajaatoiminta on vakava, hyytymisarvot ovat koholla tai esiintyy verenvuototaipumusta, suositellaan annettavaksi myös K-vitamiinilisää.

Ksylitolimyrkytys on aina vakava tila, jonka ennuste vaihtelee syödyn ksylitolin määrästä sekä hoidon aloittamisen nopeudesta. Mikäli hoito aloitetaan nopeasti tai koira on syönyt vain vähän ksylitolivalmistetta, ennuste on yleensä hyvä. Mikäli maksavaurio on vakava, voi myrkytys johtaa pahimmillaan eläimen menehtymiseen.