Anaalirauhaset
Nyt on paljon peppuasiaa tiedossa, eli seuraavaksi tietoisku anaalirauhasista.
Aika usein kuulee minkä tahansa käynnin yhteydessä, ”voitko katsoa vielä ne anaalirauhaset?” Yleensä kysyn, onko asiakkaalla jokin erityinen syy ja kerron olevani sitä mieltä, ettei niitä pääsääntöisesti tarvitsisi rutiinisti ronkkia lainkaan ja ne saisivat olla siellä ihan rauhassa.
Mikä on anaalirauhanen?
Anaalirauhaset sijaitsevat koiran ja kissan sekä muiden petoeläinten/ lihansyöjien peräaukon molemmin puolin noin kello neljän ja kahdeksan kohdalla. Anaalirauhaset ovat hajurauhaset ja ne tyhjenevät normaalisti ulostaessa. Siihen vaaditaan riittävän kiinteä uloste, eli sopiva rutistus kakatessa. Ne voivat myös tyhjentyä levossa, pelosta tai innostuessa.
Eritettä muodostavana rauhasena niiden kudos on herkkää, jolloin väkisin painelu tai puristelu voi vaurioittaa anaalirauhasta pysyvästi. Arpeutunut anaalirauhanen ei enää toimi normaalisti, eikä tyhjene itsekseen. Siis noidankehä.
Joillakin yksilöillä ja roduilla näyttäisi olevan enemmän ongelmaa anaalirauhasten kanssa kuin toisilla. Tämä johtuu todennäköisesti osaksi myös anatomisista syistä, mm. liian ahtaat anaalirauhastiehyeet, joita pitkin erite normaalisti poistuisi anaalirauhaspussista ulostamisen yhteydessä. Myös mm. ripuli, ylipaino, vähäinen liikunta, sopimaton ruokavalio altistavat anaalirauhasongelmille. Toisilla taas anaalirauhaserite on paksuhkoa tahnaa. Eritteen haju on ehkä eniten kuvailtavissa sanalla kalaisa tai rautaisa, useimmiten asiakkaat kuvaileekin sitä yksimielisesti ”ällöttäväksi”. Eritteen laatu sekä ulkonäkö vaihtelee paljon yksilöllisesti, se voi olla kaikkea väliltä keltainen- tummanruskea/ harmaa.
Anaalirauhassairaudet ja niiden oireilu
– tukos ja/tai tulehdus:
Mikäli anaalirauhasen tyhjeneminen estyy, erite pakkautuu ja kiinteytyy. Aiheuttaa paineentunnetta peräaukon seudulla, voi myös kutista. Lievässä tapauksessa aiheuttaa lisääntynyttä ”pyllyhiihtoa”, nuolemista, kirputtelua tai levottomuutta. Edetessään muuttuu kivuliaaksi, tulee turvotusta, punoitusta, epänormaalia hännän asentoa, liikkumishaluttomuutta, jopa ontumaa tai heikkoutta takavartalossa. Pakkautuessaan anaalirauhanen voi puhjeta, jolloin kyseessä on
-fisteli:
Rauhanen jatkaa eritteen kehittämistä, vaikka erite ei purkautuisikaan normaalisti. Tämä tarkoittaa, että rauhanen paisuu, turpoaa, kipeytyy, sekä lopulta puhkeaa peräaukon viereltä ihon läpi. Yleensä tässä vaiheessa viimeistään potilas on niin tuskanen, tai omistaja huomaa verensekaista eritettä lattialla/ peräaukon ympärillä ja hakeutuu lääkäriin. Ensihoito on huuhtelu ja nuolemisen esto, paikallishoito sekä kipulääkitys.
Painotan, että vaikka kyseessä olisikin tulehdus, on suun kautta annettujen antibioottien pääsy anaalialueelle melko vaadimaton ja konsentraatio kudoksissa riittämätön, eli fistelinkin tärkein hoito on tiehyeiden avaaminen huuhtelulla (vaatii yleensä sedaation kivun vuoksi). Nykyään Evirankin viralliset mikrobilääkesuositukset suosittelevat anaalirauhastulehdusten paikallishoitoa ilman mikrobilääkitystä! Antibiootit käyttössä tapauskohtaisesti ja tarvittaessa vain herkkyysmäärityksen perusteella.
Anaalirauhasten tyhjennys ei kuulu koirien rutiinihoitotoimenpiteisiin kuten kynsien leikkaus, tai turkin säännöllinen trimmaus. Siksi meillä Grroomissa trimmaajat eivät niitä enää nykyään rutiinisti trimmauksen yhteydessä suoritakaan. Trimmaaja ei ole myöskään ongelmatapauksissa oikea taho arvioimaan, onko anaalirauhanen hoitoa vaativa vai ei. En voi suositella niiden säännöllistä puristelua kenellekään, ellei siihen ole painavaa terveydellistä syytä. Uloste kannattaa pitää kiinteänä laadukkaalla ruokavaliolla, riittävällä kuidulla ja terveet anaalirauhaset hoitavat itse itsensä. Silloin kun lemmikki ne rentoutuessaan tyhjentää siihen lempimatolle, kannattaa huokaista helpotuksesta kun ne tyhjenevät niin vaivattomasti 🙂
Olipa pyllystä koko tarina.